Suomalainen autoilija joutuu joka syksy saman kysymyksen eteen: milloin talvirenkaat pitäisi vaihtaa? Liian aikaisin ei saisi, mutta myöhästyäkään ei parane. Ongelma on siinä, ettei Suomen sää ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut ihmisten laatimista aikatauluista.
Lokakuinen aamu voi alkaa pikkupakkasella ja päättyä lähes kesäisiin lämpötiloihin. Yöllä tienpinta jäätyy, päivällä aurinko sulattaa sen. Seuraavana aamuna sama näytelmä alkaa uudelleen.
Autoilijan pitäisi kuitenkin osata ennustaa, milloin talvi saapuu. Mielellään niin tarkasti, että ennustus kelpaa myös viranomaiselle.
Melkoinen vaatimus ihmiselle, joka ei aina osaa ennustaa edes sitä, missä auton avaimet ovat.
Turvallisuus ei ole päivämääräkysymys
Suomessa talvirenkaiden käyttövelvollisuus määräytyy marraskuun alusta maaliskuun loppuun sää- ja keliolosuhteiden perusteella. Nastarenkaita saa käyttää myös tämän ajanjakson ulkopuolella, mikäli olosuhteet sitä edellyttävät.
Periaate on järkevä. Talvi ei ala kaikkialla samaan aikaan, eikä kevät saavu koko maahan yhdessä yössä.
Käytännössä sääntöjen tulkinta voi kuitenkin aiheuttaa epävarmuutta.
Kuvitellaan tavallinen työssäkäyvä suomalainen. Hän lähtee aamukuudelta töihin, kun lämpömittari näyttää kahta pakkasastetta. Kotimatkalla iltapäivällä lämpöä on kahdeksan astetta.
Pitäisikö renkaat valita aamun vai iltapäivän perusteella?
Vai pitäisikö työpaikan parkkipaikalla suorittaa renkaanvaihto lounastauon aikana?
Kysymys kuulostaa huvittavalta, mutta sen taustalla on vakava ongelma.
Liikenneturvallisuutta ei pitäisi arvioida yksittäisen hetken perusteella, vaan huomioida autoilijan todelliset ajo-olosuhteet.
Ennakointi on vastuullisuutta, ei rikollista uhkarohkeutta
Liikenteessä korostetaan jatkuvasti ennakoinnin merkitystä. Kuljettajan pitää varautua yllättäviin tilanteisiin, huonoon näkyvyyteen, liukkauteen ja muiden tienkäyttäjien virheisiin.
Miksi renkaiden kohdalla ennakointi pitäisi nähdä eri tavalla?
Jos sääennusteessa näkyy pakkasöitä ja mahdollisia lumisateita, on täysin ymmärrettävää valmistautua talveen etukäteen.
Toki nastarenkailla ajamisella paljaalla asfaltilla on haittapuolensa. Nastat kuluttavat tienpintaa ja lisäävät katupölyä. Siksi niitä ei ole tarkoituksenmukaista käyttää tarpeettoman pitkään.
Mutta ympäristöhaittojen vähentämisen ja liikenneturvallisuuden välillä on löydettävä järkevä tasapaino.
Muutaman lämpimän syyspäivän perusteella ei voi päätellä, että talvi olisi peruuttanut tulonsa.
Suomessa se saattaa korkeintaan myöhästyä.
Kaikki eivät aja vain keskellä päivää
Renkaiden vaihtamisajankohtaa arvioitaessa unohtuu helposti, kuinka erilaisia suomalaisten ajotarpeet ovat.
Yksi ajaa muutaman kilometrin kauppaan iltapäivällä. Toinen lähtee töihin aamuneljältä ja kulkee kymmeniä kilometrejä maanteillä, joiden lämpötila voi poiketa huomattavasti taajamien olosuhteista.
Kolmas matkustaa viikonloppuna Etelä-Suomesta pohjoiseen.
Sama rengastus ei välttämättä ole kaikille oikea ratkaisu samalla viikolla.
Juuri siksi kuljettajan oma harkinta on tärkeää. Hän tuntee ajoreittinsä, aikataulunsa ja tavalliset ajo-olosuhteensa paremmin kuin kukaan ulkopuolinen.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että jokainen autoilija voisi keksiä itselleen omat liikennesääntönsä. Se tarkoittaa, että sääntöjen soveltamisessa tarvitaan myös tervettä järkeä.
Liikenneturvallisuudessa kannattaa katsoa kokonaisuutta
Renkaiden vaihtopäivästä keskustellaan paljon, mutta joskus tärkeämpi kysymys jää vähemmälle huomiolle: missä kunnossa ne renkaat ylipäätään ovat?
Laki sallii henkilöauton talvirenkaisiin vähintään kolmen millimetrin urasyvyyden. Vaikeissa talviolosuhteissa suositellaan kuitenkin vähintään viittä millimetriä.
Lisäksi renkaan ikä, kumiseoksen ominaisuudet ja oikeat rengaspaineet vaikuttavat turvallisuuteen.
Vanha ja kovettunut talvirengas ei muutu hyväksi pelkästään siksi, että se on vaihdettu alle oikeana päivänä.
Eikä uusi rengas pelasta kuljettajaa, joka kuvittelee nelivedon kumoavan fysiikan lait.
Neliveto auttaa kyllä liikkeellelähdössä. Jarrutusmatkaan se ei tarjoa samanlaista taikatemppua.
Järkeä sääntöihin ja vastuuta ratin taakse
Suomalainen liikenneturvallisuus perustuu parhaimmillaan selkeisiin sääntöihin, vastuullisiin kuljettajiin ja ennakoivaan toimintaan.
Viranomaisten tehtävänä on valvoa lakia, mutta myös auttaa kansalaisia ymmärtämään, miten sitä käytännössä sovelletaan.
Jos autoilija joutuu arvailemaan, onko turvallisuuden vuoksi tehty ratkaisu myös sääntöjen mukainen, järjestelmässä on parantamisen varaa.
Tarvitsemme johdonmukaista ohjeistusta, jossa huomioidaan Suomen todelliset sääolosuhteet eikä pelkästään kalenteriin merkittyjä päivämääriä.
Samalla jokaisen kuljettajan pitää kantaa vastuunsa. Renkaiden kunto on tarkistettava, sääennusteita seurattava ja ajotapa sovitettava olosuhteisiin.
Talvirenkaiden tarkoitus ei ole miellyttää kalenteria, poliisia tai rengasliikettä. Niiden tarkoitus on pitää auto tiellä.
Ja se on lopulta aika paljon tärkeämpää kuin se, mitä päivämäärää kännykän näyttö sattuu osoittamaan.
